Varokaa tätä tilapäivitystä!

Muistan kun ala-asteella pelasimme koulussa "juoru kulkee" - peliä. Juoru lähti takarivistä, kuiskattiin toisen korvaan, kunnes lopulta viimeisen tehtävä on kertoa koko juoru luokalle. Se mitä viimeinen kertoi kuulleensa, ei muistuttanut alkuperäistä asiaa laisinkaan. Huvittavaa näin jälkeenpäinkin on muistella kuinka pienellä ihmisjoukolla asia kääntyi ihan väärään suuntaan. Juoruja kerrotaan toki tänä päivänäkin, mutta tapa välittää juorua toisille on tykkää ja jaa.

Tässä toimintamallissa toki on se hyvä puoli, että lähdeaineisto säilyy muuttumattomana ketjussa, tilapäivityksen kirjoittaja vie sanomaansa eteenpäin sitä mukaa kuin sen alla olevissa hyperlinkeissä tapahtuu jotakin. Kirjoitettu teksti on tavallaan yhtä huono kuin korvaan kuiskattu lause, meistä jokainen voi tulkita asian aivan omalla tavallaan. Se mikä minusta on hauskaa, voi olla toisen mielestä loukkaavaa tai kirjoittamani viestin sisältö ei aukea vastaanottajalle laisinkaan. Tästä huolimatta, esim. kohteliaisuussyistä voidaan painaa tykkää, jolloin aloitamme tietynlaisien tapahtumien ketjun. Se että minä tykkäsin jostain sellaisesta mitä sinä et hyväksy, muodostaa sinulle ehkä käsitystä minusta ihmisenä. Pieni naamapiru on kuiskannut korvaasi facejuorun minusta.

En ole kuitenkaan huolissani siitä mitä toiminnastani sosiaalisessa mediassa ajatellaan. Olen huolissani kyseenalaistamattomasta jakamisesta. Me voimme helposti tehdä syyttömistäkin syyllisiä.

Kuvitelkaapa vaikka näin: Menen lasten kanssa leikkipuistoon, en huoliteltuna, verkkarit jalassa, parta ajamatta. Ohikulkija tulkitsee minut "epäillyttävän näköisenä" ja koska olen lasten lähettyvillä, kenties pedofiilina. Ei tarvita kuin älypuhelin ja päivitys: "Epäsiistin näköinen mies vietti aikaansa leikkipuiston luona ja selvästi vilkuili leikkiviä lapsia. Varokaa ja pistäkää jakoon" + kuva minusta.

Mikä juoru nyt lähteekään liikkeelle! Ja sen sijaan että ohikulkija tarkistelisi tilannetta yhtään tarkemmin, hän julkaisee päivityksensä ja tällaisten päivitysten jakaminen on taattua. Varsinkin jos tilapäivityksen aihe on omaa elämää koskettava.

Onkin siis mielestäni syytä kyseenalaistaa aina henkilön "epäilyttävästä" toiminnasta kertovat tilapäivitykset, ellei kuvassa selvästi näy että jotain vääryyttä tehdään. Vaikka siinäkin tapauksessa että näin olisi - on vain yksi kenen kanssa sinun pitää se kuva jakaa. Poliisi. Ei se että 8000 ihmistä facebookissa tietää jonkun mahdollisesti tekevän väärin korjaa tilannetta yhtään paremmaksi. Seuraava tilapäivitys on jo tulossa.

Digitaalinen elämämme

Viimeisen 13 vuoden aikana teknologian eteenpäinkulku on ollut hurjaa. Otan vertailukohdaksi vanhan Anttilan kuvaston jonka löysin vuodelta 2000. Siinä kameroissa oli filmiä, televisiot putkitelevisioita, tallenteita  katsottiin VHS:ltä ja valikoimassa ei ollut yhtään kännykkää. Toisin on nyt: Viihde-elektroniikan osasto on kasvanut räjähdysmäisesti ja kaikki laitteet ovat enemmän tai vähemmän tietokoneita. Ja osa tämän kolmentoista vuoden aikana tulleista keksinnöistä ovat nekin jo muuttuneet fossiilisiksi.

Digikuvaus yksinään on hyvä kysymys ollaanko menty parempaan suuntaan? Sen sijaan että tekisimme kameralla otetuista kuvista "ihan oikeita valokuvia" albumiin selattavaksi, kuvat lojuvat tietokoneiden, kameroitten ja puhelimien massamuistissa. Ja sitten koko ajan ollaan ns. pelko persuksissa että tulee se kiintolevyrikko ja siinä meni sitten viimeisen kymmenen vuoden muistot sen siliän tien. Sitten vielä keksittiin valokuvatulostimet jotka allekirjoittaneen mielestä ovat yksi tietotekniikan ajan suurista turhakkeista. Sillä investoinnilla (tulostin+musteet+valokuvapaperi) tekisi melkoisen nivaskan niitä "oikeita" valokuvia perinteiseen tapaan. Digikuvaus lopetti myös monen yrittäjän leivän.

Entäpä matkapuhelimet? Sellainen keksintö kuin näppäimistö alkaa olemaan historiaa ja soittaminen/tekstiviestien lähettäminen enemmänkin sivutuote kapulan ominaisuuksissa. Matkapuhelinten ostajalle merkittäviä asioita ovat käyttöjärjestelmä, prosessori, muistin määrä, näytön koko ja sovellusvalikoima.

Neliydinprosessorilla varustetulla matkapuhelimella voit katsoa HD -tason kuvaa ja sopivalla sovelluksella pitää vaikka suolen toiminnasta tarkkaa päiväkirjaa, jonka voit jakaa kavereittesi kanssa haluamassasi sosiaalisessa mediassa. Automaattisesti tietenkin. Matkapuhelimen kaveriksi voit hankkia myös tabletin, jolla sitten voit tehdä "vielä enemmän" kuin kännykällä (vaikka ominaisuudet ovat periaatteessa samat). Mutta todella moni tablettitietokoneen käyttäjä on kyllä myöntänyt että laite on enemmän viihteellinen kuin hyödyllinen esim. työntekemiseen. Kosketusnäyttö ei allekirjoittaneenkaan mielestä korvaa näppäimistöä. Sori vaan.

Musiikin, tv-ohjelmien ja datan tallennus on myös muuttunut radikaalisti. Myös huonompaan suuntaan. Sellainen keksintö kuin kasetti - joko C  tai VHS, olivat niin yksinkertaisia että niitä osasivat kaikki käyttää. Toki kiintolevy on esim. digiboxissa verraton keksintö, mutta miten nyt lainaat kaverille eilisen tallentamasi elokuvan? Tai siirrät sen omaan kirjastoosi DVD:lle? Vastaus on: huomattavasti työläämmin. Myönnettävä on kuitenkin se, että nykyiset tallennusmediat ovat luotettavampia kuin kasetit. Ehkä. Varmuuskopio kaikesta on paikallaan...

Summa summarum: Teknologian nopea kehitys on tuonut paljon uusia mahdollisuuksia arkipäivään, mutta ei välttämättä helpottanut aiempaa arkea. Tämän päivän teknologia myös vastaa toiminnallisuuksien lisäksi keinotekoisiin tarpeisiin, teknologia on myös statuksen mitta. Mun pädi on parempi kun sun, mulla on silitysraudassakin enemmän muistia kun sun puhelimessa. En tiedä tekeekö kehittynyt tekniikka meistä onnellisempia tai merkittävämpiä henkilöitä, mutta yhdestä asiasta olen varma mitä tästä syntyy. Jätettä.

Mitä jokaisen tulisi tietää avoimesta lähdekoodista?

Jos käytetään otsikonmukaista ilmaisua "avoin lähdekoodi" tai sen alkuperäistä englanninkielistä termiä "open source", menee tämä suurimmalta osalta tietokoneen käyttäjistä totaalisesti yli hilseen. Vaan jospa tämä artikkeli olisi nyt Wash&Go shampoota tälle aiheelle.

Ennen kuin sukellamme syvemmälle aiheeseen on hyvä hieman pohjustaa aihetta. Käyttöjärjestelmiä, ohjelmistoja ja laiteajureita on olemassa karkeasti kahdenlaisia: Suljetun lähdekoodin(SL)  ja avoimen lähdekoodin(AL). Suljetusta lähdekoodista esimerkkinä Windows, Microsoft Office ja avoimesta Linux, Libreoffice. Ja sitten avaamme asiaa hieman eteenpäin:

Avoimella lähdekoodilla tehty käyttöjärjestelmä, sovellus tai laiteajuri on vapaasti:
- käytettävissä
- muokattavissa
- jaettavissa
- yleensä vapaasti hankittavissa(lue ilmainen mutta ajattele vapaa)
Tämä tarkennus on tehtävä, sillä sana "ilmainen" on kärsinyt tietynlaisen inflaation internet-aikana. Ohjelmien ilmainen hankkiminen mielletään monesti laittomaan lataukseen - se on taas piratismia.

Mitä sitten Pentti ja Pirkko Peruskäyttäjä hyötyvät avoimesta lähdekoodista?

• Valikoima käytettävistä ohjelmistoista on todella laaja. Monet niistä korvaavat tai jopa ylittävät suljetun version laadun. Jos vertaamme esim. selaimia: Firefox (AL) tai koko havaittavan maailmankaikkeuden huonointa ohjelmaa Internet Explorer(SL) niin eron huomaa kuka tahansa käytettävyydessä ja ominaisuuksissa. 
• Hankintakustannukset ovat hyvin edulliset. Esim. LibreOffice 0 €, Microsoft Office minimissään n. 100 €
• Voit käyttää käyttää avoimen lähdekoodin ohjelmistoja kaupallisesti ja ei-kaupallisesti, missä tahansa tietokoneessa ja niin monessa tietokoneessa kuin itse tahdot.
• Vapaus käyttää haluamaasi ohjelmistoa tehtävän suorittamiseen

Ensimmäinen ja viimeinen pallukka sisältävät yhteneviä tekijöitä. Valikoima on niin laaja että on mahdollisuus ja vapaus valita mitä käyttää, mihin käyttää ja myös se että voi jättää käyttämättä. Siinä kai pähkinänkuoressa AL:n idea ja ideologia.

Avoimen lähdekoodin toteutukset myös kehittyvät nopeammalla tahdilla kuin suljetut versiot, näin ainakin käyttöjärjestelmän suhteen. Itse käytän pääkäyttöjärjestelmänäni Ubuntua (Gnome3 ja KDE) joka on mennyt viimeisen kuuden vuoden ajan hurjaa vauhtia eteenpäin. Sinä aikana Windows -käyttäjät ovat katselleet muuttumatonta työpöytäpöytäympäristöään (XP & 7) ja sitten yhtäkkiä lyödään sellainen pommi kuin W8.

Vielä mainitsemisen arvoinen asia on se, että yleensä näitä sovelluksia kehittää maailmanlaajuinen joukko yhdessä. Yksi kirjoittaa koodin, toinen korjaa sitä, kolmas lisää oman osuutensa jne. Ja tätä työtä voi tutkia, korjata ja muuttaa kuka tahansa. Mukaan lukien sinä itse jos taidot riittävät.

Entäs sitten se suljettu koodi?
Se missä ja miten saat ohjelmistoa/käyttöjärjestelmää käyttää on rajattu ja tieto miten asiat tapahtuvat "konepellin alla" ovat harvojen käsissä.

Summa summarum: Allekirjoittaneen mielestä avoin lähdekoodi vie tietoteknistä maailmaa suuremmilla harppauksilla eteenpäin kuin mikään yksittäinen suljetun koodin projekti. Isommassa mittakaavassa on tärkeämpi tietää miten jokin asia toimii kuin se että mitä sillä saadaan tehtyä.

Muoks 5.4.2013: Tutustu avoimen lähdekoodin ohjelmistoihin esimerkiksi sivulla www.valo-cd.fi

Windows 8 kokemuksia

Kuluneella viikolla otin ensikosketuksen Windows 8:n, sellaisessa koneessa jossa se oli ainoa käyttöjärjestelmä. Consumer Previewiä kyllä testailin Virtualboxissa ja kuten monet muutkin - pidin sitä kamalana käyttöjärjestelmänä. Epämiellyttävä totuus on kuitenkin se, että jos nyt ostat kaupan hyllyltä uuden koneen - siinä on 90% varmuudella W8. Joten karkuun juoksemisen aika lienee ohi, on kohdattava faktat.

Kokemus W8:n kanssa oli hyvin hämmentävä. Perusasioiden kuten ohjauspaneelin tai tietokoneen ominaisuuksien löytäminen oli vaikka kuinka monen klikkauksen päässä. Internet Explorer ei suostunut aluksi aukeamaan lainkaan ja kun se lopulta aukesi niin voi veljet että osasikin olla kummallinen käyttöliittymä. Tietyt sovellukset sammutetaan raahaamalla alaspäin. Koneen ehkä onnistuu sammuttamaan jos osaa söhöttää hiiren ensin oikeaan paikkaan, avaa valikon, jonka alta valikon ja viimeisestä valikosta sitten voi valita.... Öh.

Sitten on Modern Ui ja on työpöytä. Jotkut sovellukset aukeavat MUin päällä ja toiset taas työpöydällä.. Perustyöpöytä, ikkunat ja kuvakkeet ovat kuin W7:ssä tai Vistassa. Käynnistä - valikko on historiaa ja tilalla on kasa legopalikoita. Microsoftin palikat näyttävät hienoilta, mutta jos asennat kolmannen osapuolen sovelluksen sen palikka ei olekaan ihan niin tyylikäs. Suurin pettymys W8:ssa on se, että käyttöjärjestelmä on muutoin kuin W7, mutta tuolla MUi:lla on tehty perustoiminnot todella hankalaksi.

En oikeasti tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.

Jos Windows 8 olisi auto, se toimisi näin: Etuovi on hitsattu kiinni. Saranat ja kahva kyllä löytyvät, mutta autoon on pakko mennä ikkunan kautta. Sammuttaaksesi auton sinun täytyy ensin avata hanskalokero, laskea kuskinpuoleinen aurinkolippa jonka jälkeen virtalukko avaimineen tulee esille. Sen jälkeen saat päättää sammutatko, käynnistätkö uudelleen vai laitatko auton lepotilaan (käymään vaan kahdella pytyllä). Voi myös olla että sammutusyrityksestä huolimatta auto jää käymään ja joudut repimään polttoainetankin irti jotta mokoma rakkine sammuisi.

Microsoft otti W8:n myötä käyttöön Secure Bootin, jossa UEFI bios ja käyttöjärjestelmä neuvottelee keskenään avainparien avulla, estääkseen tietynlaisten haittaohjelmien asentumisen koneelle. Tällä tempauksella saatiin aikaiseksi ennenkaikkea se, että muiden käyttöjärjestelmien asentaminen uusiin tietokoneisiin tehtiin hankalaksi tai jopa mahdottomaksi. Muun käyttöjärjestelmän kuin W8:n asentaminen saattaa rikkoa koko koneen. Lue: Myös aiempien Windowsien. Mutta ratkaisujakin on onneksi saatu aikaiseksi.

Summa summarum: Tietokoneen käyttäjät laitetaan koetukselle ja pakko on opetella uutta jos aiot pärjätä. Modern Ui ei kuitenkaan ole yksin hämmentämässä pakkaa. Linuxissa Unity ja Gnome3 ovat kokeneet samanlaista kritiikkiä. Mutta se mikä Linuxissa on (tässäkin) paremmin - ei ole pakko käyttää edellämainittuja työpöytäympäristöjä. MS:n toimintapolitiikka on tylysti "tämä tai ei mitään" ja "tämä" myydään sinulle joka tapauksessa, halusit sitä tai et.